Nuppu 11 kk

Meidän pieni tyttö on tänään jo 11 kk ikäinen :) Onnea Nuppu<3 Hän kehittyy hurjaa vauhtia ja uusia asioita opitaan välillä niin, ettei isi ja äiti edes tajua. Tyttö on edelleen hyväntuulinen ja iloinen, sosiaalinen ja luottavainen. Hän viihtyy paljon muiden lasten seurassa ja tykkää paljon siitä kun häntä huomioidaan. Hän tykkää erityisesti kun hänen kanssan hassutellaan ja jos hänelle äännellään mitä kummallisimmilla äänillä. Eniten häntä naurattaa tilanteet, kuten kun lusikasta lentää puurot lattialle tai vaikka kun koira aivastaa :D

Aamut alkaa niin, että klo 6 hypätään ylös ja vaipan vaihdon kautta aamupuurolle (toisinaan käydään potalla, toisinaan aamut on kiireisiä ettei ehdi jäädä venttaamaan pissiä). Koirat laitetaan myös käymään pihalla tarpeillaan ja niille annetaan sapuskaa. Puuron jälkeen vaihdetaan päälle puhtaat vaatteet ja tyttö leikkimään hetkeksi olohuoneeseen leluillaan. Me hörpätään isin kanssa aamukahvit ja mie laitan tukkaa + meikkaan kaikissa väleissä missä vaan ehdin :D Neidin hoitoreppu tarkastetaan kuntoon ja sitten aletaankin jo tehdä lähtöä. Nuppu viedään hoitoon ennen klo 8 (kun oon aamussa) ja sinne hän jääkin hyvin mielellään hoitotädin syliin. Me vanhemmat painutaan kiireen vilkkaa omiin töihimme ja mie haen Pikku Myyn sitten klo 15 jälkeen :)

Me tullaan kotiin ja tehdään ruokaa/syödään, isi tulee kotiin ja touhutaan perus kotijuttuja; mennään leikkipuistoon, käytetään koirat koirapuistossa ja/tai lenkillä, käydään kaupassa jos tarvetta, siivoillaan jne jne. Iltapuuhille aletaan klo 18 jälkeen, eli iltapesut ja tehdään puuro. Puuron jälkeen monesti leikitään vielä hetki ja sitten mennään omaan huoneeseen lukemaan iltasatu, jonka jälkeen tyttö menee nukkumaan. Hän nukkuu viimeistään klo 20. Tytöstä näkee, että hänelle hoidossa käyminen on selkeästi "työ", mutta mukava sellainen. Väsy iskee usein jo ennen iltapuuroa ja illat saattaa olla täynnä tyytymättömiä äännähdyksiä, itkustamista ja levottomuutta. Parhaimmillaan neiti jaksaa hyvin vielä illankin leikit :) Eli vaihtelevalla menestyksellä me jaksetaan illat. Tyttö nukkuu edelleen yhdet tai kahdet unet. Monesti ne on yhdet lyhyemmät (20-30min) ja hoidossa hän kuulemma saattaa nukkua jopa 2-3 tuntia putkeen (tätä ei kyllä kotona koskaan tapahdu :D ).

 Meillä on pidetty suht tarkasti kiinni noista ruoka-ajoista ym. rutiineista, jotta ei pääsis nälkä yllättämään ja meillä pysyisi kotona sama rytmi kuin hoidossakin. Oon todennu nämä rutiinit tosi hyvinä ja arkea helpottavina (myös isille)! :) Totta kai on päiviä, esimerkiksi viikonloppuna ettei rutiinit vaan voi mennä näin, mutta periaatteessa niihin aina palataan.

Typy osaa nyt mm.:

* Juoda itse lasista

* Kävellä tukea vasten

* Kiivetä pienien korokkeiden yli tai rappusia ylös/alas

* Osoittaa missä on kello, kirjaimet (seinällä teksti), mekko, taulu, heppa ja lamppu

* Vilkuttaa (joskus ei vaan taida huvittaa)

* Taputtaa sujuvasti, antaa läpyn

* Sanoa "ei", "äiti" ja kyllä se "iti"kin sieltä tulee jos tarvetta on.

(Liekkö muutamasti jouduttu komentamaan kun sana "ei" tulee häneltä itseltäänkin? Tälläisiä kunnollisia sanoja tosin tulee harvoin ja muuta vauva höpötystä aivan valtavasti)

*Hän osaa myös matkia äännähdyksiä, kuten "joodijoodijoodi", "höpöhöpö" ja kellon "tiktaktiktak".

*Seisoo hetkiä ilman tukea

__________________________________________________________________________

Lainaus Neiti 9kk postauksesta:

N siis osaa nyt:

• Kontata

• Nousta seisomaan tukea vasten

• Sormiruokailla vesimelonia, maissinaksuja, leivänmuruja jne.

• Juoda pillillä

• Istua potalla

• Vilkuttaa

• Taputtaa muutamia kertoja

Nupun lempparit

Moikka! Aattelin antaa teidän kurkistaa hieman meidän neitokaisen vaatekaappiin ;D

Tässä tulee meidän tämän kesän/alku syksyn ehdottomat lempparit:

*Punainen Marimekon mekko on mummin tekemä kirpparilöytö, punainen ei edelleenkään oo mikään lemppari, mutta tää päällä tyttö näyttää ihan Pikku Myyltä, joksi häntä myös välillä kutsumme...Luonteet tuntuu kohtaavan ;)
*Vihreä-valkoinen raitapusero on HM:ltä. Oon rakastunut tuohon alareunan rimpsuun.
*V.punainen vakosamettimekko on kirppari löytö.
*Farkku shortsit HM:n ale löytö (6e), sukkisten kanssa menee kivasti vielä syksynkin!
*Valkoinen tunika on myöskin juhannuksen jälkeisten alennusten löytö. Tää on vaan niiiiiiin ihana pinkkien leggareiden kanssa<3
*Nextin t-paita on myös ollut näin kesällä todella kovalla käytöllä. Söpö<3
*Lindexin ihanat haaremihousut on kanssa kulutetuimpien joukossa, varmana on nimittäin mukavat päällä.
*Newbien housut on ihanan rennot, kevyet ja kuitenkin siistit. Meillä ei oikein ollu näihin sopivaa paitaa aiemmin, joten nää on päässy käyttöön vasta viime päivinä. 
*Ratian tähti collarit, menee muuten varmasti meillä pitkään, kun noita lahkeiden resoreita saa käärittyä ja vyötärö joustaa :) Hyvää kangasta!
*HM:n harmaat leggarit, parhaat perus leggarit ja onneksi hieman paksummat sellaiset menee kivasti kaikkien tunikojen kanssa ja lämmittää talvella/syksyllä ulkohousujen alla. Näitä pitää varmaan käydä ostamassa muutamat lisää ;)

Näiden lisäksi meiltä löytyy paljon yksivärisiä collegehousuja, pitkähihaisia ja joitakin bodeja. Myös sukkiksia ja leggingsejä meidän tyttö käyttää tosi paljon. Pääasiassa väreinä taitaa olla vaaleanpunainen, pinkki, valkoinen ja harmaa, mutta muitakin värejä löytyy niinkuin kollaasistakin huomaa :)

The Best valokuvaaja ;)

Mun sisko on valmistunut viime keväänä media- assistentiksi ja hän on mun mielestä todella lahjakas niin valokuvauksessa kuin piirtämisessä ja maalaamisessakin! En voi käsittää sitä taitoa maalata pieniä ja tarkkoja yksityiskohtia ja tehdä niin kauniita piirroksia... Hän tahtoisi tehdä elääkseen esimerkiksi kuvituksia kirjoihin, maalata astioita (esimerkiksi eläinaiheisia mukeja häneltä saa tilattua, vaikka oman lemmikin kuvalla ja nimellä varustettuna) , tehdä valokuvauksia jne. Näppärä neitokainen kaikin puolin ;D

Me oltiin käymässä tuolla Polvijärvellä mun vanhempien luona muutama viikko takaperin, ja koska Janiina (sisko) ottaa meidän Nupun 1v kuvat, me päätettiin käydä napsimassa muutama kesäinenkin kuva jo ennakkoon :) Tässä esittäytyy meidän hyväntuulinen pikku mimmi:

Jos sua kiinnostaisi tilata Janiinalta mukeja tai haluaisit omasta lapsestasi/ perheestäsi kivoja, rentoja ja elämän makuisia kuvia täällä Joensuun seudulla, niin voit ottaa alkajaisiksi yhteyden minuun. Välitän viestisi Janiinalle ja voitte sopia keskenänne tilauksesta tarkemmin :)

aitirakastaa@gmail.com

-Ninni ja Nuppu-

Ensimmäinen hoitopäivä

Meidän pikku myy oli tänään ensimmäistä kertaa hoidossa, aivan itsekseen! Me kävimme eilen tutustumassa kunnolla paikkaan ja hoitajaan, ja kaikki vaikutti aivan ihanalta. Nuppu pääsi perhepäivähoitajalle aivan isänsä työpaikan lähelle, joten tarvittaessa isimies on käden ulottuvilla. Nupun lisäksi hoidossa on kaksi tyttöä ja parin viikon päästä myös 5v poika. Lisäksi hoitajalla on itsellään jo kouluikäiset pojat. Olin yllätynyt siitä, kuinka innoissaan pojatkin ottivat meidän neidin vastaan. Rakensivat hänelle heti palikoista torneja jne. Suloiset<3

Tänään klo 8 hoitotäti oli ovenraossa jo odottamassa meitä. Otin tytöltä kengät pois ja hän uteliaasti jo katseli olohuoneen suuntaan, jossa muisti siis lelujen olleen edellisenä päivänä. Hoitaja otti tytön syliin ja molemmat vaikuttivat hyvin rauhallisilta. Vilkutin ja kerroin tulevani ruuan jälkeen hakemaan. Sitten vaan ovesta ulos. Ihmettelin, että voiko tämä oikeasti olla näin helppoa?! Tyttö jäi sinne tyytyväisenä ja rauhallisena. Ei huutoa, kiukkuamista tai lahkeessa roikkumista? Vaikka itkuja ei tullut, oli mulla silti vähän haikea olo. Minun vauva♡ Tuntui hassulta kävellä yksin kotiin, mutta toisaalta nautin niistä muutamista tunneista, kun sain tehdä kotitöitä aivan yksinäni.

Kun menin hakemaan tyttöä ruuan jälkeen, minua vastassa oli edelleen hyväntuulinen pieni tyttö, joka loi minuun katseen: "nytkö sinä jo tulit" :D Mielellään hän silti tuli syliini ja lähti kotiin. En voisi olla tyytyväisempi hoitajaan ja hoitopaikkaan. Raskas kivi vierähti sydämeltäni. Meillä asuukin todella reipas, utelias ja luottavainen tyttö. Ollaan me kai jotakin tehty oikein, vai? :D

Muokattu jälkeenpäin:
Unohtuipa taas kirjoittaa siitä, miksi olin kotona ja lapseni hoidossa... Kun haimme hoitopaikkaa Nupulle joskus maaliskuulla, en ollut vielä varma töihin paluu päivästäni ja hain sen varman mukaan, eli kuun alusta. Kun selvisi että oikea päivä olisi vasta 17.elokuuta ajattelimme että toisaalta näin vuoden tauon jälkeen miun olisi sama mennä töihin viikkoa tai kahta ennakkoon ja eipä sillä suuri merkitys varmaankaan ollut tytöllekään. Jonkin aikaa pyörittelin jo ajatusta töihin paluusta heti kuun alkuun, mutta hoitotäti kannatti ajatusta, että pitäisimme ensimmäisen viikon tytölle lyhyempän "harjoitusviikkona". Kun hän on niin pienikin. Mulle se sopi mainiosti ja olemmekin saaneet loistavan tilaisuuden aloittaa päivähoito pehmeästi. Ja niinkuin yllä kirjoitin, tämä menee näin kuin unelma. Nyt saan talvelle säästettyä yhden kesälomaviikon, jonka saan viettää Nupun kanssa nauttien lumesta ja pulkkamäestä jne.

Hassulta olisi tuntunut eräänä aamuna tyrkätä lapsi tuntemattomalle ihmiselle ja toivottaa onnea...? Mulla itselläkin on paljon helpompi olla ja keskittyä työn tekoon kun tiedän hoitopaikan olevan kiva Nupunkin mielestä.

Onkohan siellä ruudun sillä puolella juuri päivähoitonsa aloittaneita? O.o

-Ninni ja Nuppu-

Taaperon syys- ja talvivaatetus♡

Ihanaa kun tulee syksy♡ Tykkään kesästä, mutta alkusyksy, kun on jo sopivan viileä, että saa ensi kertaa pitkilleen pukea päälle jonkun ihanan lämpimän neuleen ja söpön hatun ja lapaset<3. Auringon paiste joka tuo kaikki ihanat oranssin ja punaisen sävyt esiin ja ne raikkaat aamut kun hengitys jo hieman höyryää... ah...en malta odottaa!!! Sitten taas vastaavasti en voi sietää sitä syksyn loppupuolta kun ei oikeastaan ole enää syksy, muttei vielä talvikaan. Se räntäsade ja harmaus, voi räkä! Syyskuu on meidän perheelle juhlan aikaa, sillä isimies ja pikku neiti on molemmat syntyneet syyskuun loppupuolella. Lisäksi meidän hääpäivä on 13.syyskuuta♡♡




Syksyn ja talven pukeutuminen on siis alkanut ainakin mulla jo kovasti pyöriä mielessä, ja neidin välikausipukeutuminen alkaakin jo olla hyvällä mallilla. Välikauteen lähdetään kahdella haalarilla, toinen on tämä monella lapsella käytössä ollut Ticket sellaiseksi kunnon kotipiha-/rymy-/varahaalariksi :)  --->








Pääasiassa hoitoon on tämä Jonathan merkkinen haalari, jolla pitäisi hintaansa (norm. 59,90, alesta 29,95) nähden olla hyvät ominaisuudet:
Vedenpitävyys 10 000 mm, viiden pesun jälkeen yli 5 000 mm
Hengittävyys > 5000g/m2/24h
Kulutuksenkesto 50 000 kierrosta

Värikin on niin ihanan pirteä :)














Jos talvi sattuu olemaan viime talven tavalla leuto niin kaapissa on odottamassa tämä Polar O Pyret merkkinen ihanuus koossa 86 ♡ Muutoin tämä odottelee käyttöä ensi kevääseen :)  ---->












Alkutalveen meillä on Racoonin kirpparilöyty, jonka sain mielestäni todella edullisesti, 30e. En uskaltanut maksaa kovin paljoa, sillä arvasin että tämän merkin koko 80 ei meillä varmasti mene alkutalvea kauempaa. Tuo hiippahuppu♡ Punainen ei varsinaisesti kuulu meidän lemppariväreihin, mutta kun tämän haalarin laittaa Nupulle päälle niin sydän pakahtuu siitä söpöyden määrästä :)   


*huoh miten ihania nää lasten haalarit osaakaan olla!!

Viime talvena tytön ollessa pieni hurahdin tähän Ticket to Heaven haalariin ja minun oli pakko tilata se koossa 86. Nyt pelkään että tein virheen, sillä tämä Tiksun malli on todella väljä ja isoo kokoa (vastaa miun mielestä kokoa 92), ja meidän typy ei ole mikään kovin pullea...eikä kyllä ikäisekseen kovin pitkä myöskään :D Mutta rakastan silti tätä haalaria ja elättelen toivetta että se mahtuisi tytölle vuoden vaihteen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan meiltä siis enää uupuu kurahousut, myssyt ja lapaset sekä mahdolliset goretex kengät (jotka muuten aion etsiä ehdottomasti kirpparilta!! Meinasin pyörtyä kun etsimme sopivia kaupasta... että 80-90e?! HUH! ). Nyt kun tätä kollaasia katsoo niin selvitäänkin näillä varmaan ainakin vuosi eteenpäin :D

Ihana Kamala Vauva

Meinasin jo kirjoittaa postauksen meidän kamalasta riiviöstä, mutta tänään on ollut niin ihana päivä, että se jääköön tuonnemmaksi. Oon ihan rakastunut tuohon muksuun, vaikka välillä hermoja raastaa kun mitään ei todellakaan kuunneella/uskota/tajuta... Mutta voi että...hän on oppinut halaamaan takaisin, ja se sulattaa äidin sydämmen pahimmastakin jäästä <3 Voiko olla mitään ihanampaa kuin se kun oma lapsi painautuu olkapäähän? Aww...

Tää oli pikainen postaus siitä miten mun mielestä elämän pienet hetket on vaan niitä parhaimpia<3

Kuinka tärkeää on isin ja äidin yhteinen aika?

Näin yhden lapsen tuoreena äitinä sanoisin ettei se oikeastaan ole kovin tärkeää minulle. Elän varmaankin vielä siinä vaalenpunaisessa vauvavuoden kuplassa ja tunnen että ainakin tällä hetkellä pidän pientä tyttöäni maailmani napana. En juurikaan kaipaa elämääni mieheni kanssa kaksin (paitsi ohimenevän hetken silloin kun Känkkäränkkä on ollut koko päivän kylässä, huoh). Tunsin jo silloin että elämästämme puuttuu jotakin ja nyt perheemme on kokonainen. Isimiehestä kun en oikein ota selvää kaipaako hän joskus aikaamme kaksin...tai ehkä ihan jopa yksin? ;)

Nykyisin kun rauhallista aikaa jää esimerkiksi illalla muutama tunti sen jälkeen kun Nuppu on laitettu unille otamme usein molemmat omaa aikaa ja käytämme sen niinkuin tunnemme itse parhaaksi. Näin saamme ladattua akkuja taas seuraavaan päivään :) En siis oikeastaan kaipaa kahden keskisiä viikonloppuja tai matkoja tai mitään sellaista (tosin meillä yhteisiä vuosia ennen lasta oli 6 ). Olemme tainneet tämän melkein 10 kk aikana käydä ilman Nuppua kahdestaan kerran syömässä ja kerran elokuvissa. Jotenkin kuvittelin silloin että se tuntuisi jotenkin tosi hyvältä olla kahdestaan jne. No ehkä, mutta ei sitten kuitenkaan? Ihan kuin jotain puuttuisi. (Oonkohan liian kiintyny meidän kultaan?). Enemmänkin olen iloinen niistä hetkistä kun olemme koko perhe yhtä aikaa pöydän ääressä tai leikkikentällä hiekkalaatikolla tekemässä hiekkakakkuja tai mitä vaan mitä tehdään koko konkka ronkka :)

En nyt kuitenkaan tarkoita ettenkö ymmärtäisi niitä pariskuntia jotka ottavat kahden keskistä aikaa ja käyvät elokuvussa tai illanvietoissa. En pidä sitä mitenkään huonona ajatuksena, vaan erittäin hyvänä jos se on tapa jolla arki maistuu taas hieman paremmalta. Ja ehkä jos lapsia on vieläpä useampia ja oma aika on jo muutenkin kortilla :)

 Silloin tällöin tulee itselle niitä hetkiä kun kaipaa ihka omaa aikaa joko yksin tai kavereiden kanssa. Niitäkin hetkiä on mulla hyvin vähän ja nekin on suhteellisen helppoa järjestää kun meitä vanhempia on kuitenkin kaksi tässä perheessä.  Olen sinällään hyvin onnekas.

Ehkä tulen tulevaisuudessa kaipaamaan pariskunta aikaa tai sitten en. Se jää nähtäväksi :)

Tuntuuko teistä että tarvitsette aikaa pariskuntana? Jos niin onko sitä vaikeaa järjestää? :)

-Ninni-

Tämän kaiken jälkeen vielä toinen lapsi?

Lapsien lukumäärästä ja toiveista sen suhteen olemme mieheni kanssa olleet aika samoilla linjoilla. Kaksi tuntui ainakin ennen Nupun syntymää sopivalta ajatukselta, mutta ainakin minulla oli ajatus siitä, että sitten ensimmäisen kohdalla sen tietää. Ensimmäinen lapsi on toki aina se esikoinen, jonka kanssa kaikki on uutta ja jonka kohdalla kokeillaan, tehdään muutoksia, poikkeuksia ja tarrataan tiukasti hyväksi todettuun tekniikkaan.

Meidän kohdalla alku oli todella rankka. Näin jälkikäteen ajateltuna ainakin tuntuu etten muista paljoakaan niitä ihania hetkiä vaan enemmänkin vain kaikkea ikävää. Imettäminen ei lähtenyt käyntiin, vauva ei saanut otetta eikä osannut imeä. Vauvan piteleminen tai saaminen oikeaan asentoon imettämistä varten oli todella hankalaa ja luonnotonta. Maito ei noussut ja vauva itki nälkäänsä. Tuttipullo ja korvikemaito, halleluja!! Meidän typylle ei riittänytkään mikään 20ml maitoa alkuunsakaan vaan tämä veti 50ml ja yli kerrallaan parin tunnin välein. Minä pelkäsin etteivät päästä meitä kotiin ennen kuin imettäminen onnistuu, joten annoin periksi korvikkeelle. Olin itse ollut jo 5 päivää sairaalassa ennen kuin N edes syntyi ja tänä aikana meillä oli vaihtunut koti. Silloin tuntui että halusin vain viedä vauvan uuteen kotiin ja päästä aloittamaan perhe-elämän. En olisi viihtynyt sairaalassa enää päivääkään ilman todella hyvää syytä. Mieli oli siis  hieman maassa, vaikka olin vauvasta ikionnellinen :)

Kotiin tulosta ja ekoista päivistä en totta puhuen muista paljakaan. En muista tarkalleen milloin itkut alkoivat, vai oliko niitä ihan alusta asti, mutta muistamme varmaan pitkän aikaa kuinka klo 18 jälkeen ei tiennyt milloin suloisesta vauvasta kuoriutuu huutava rääpäle. Vauva itki usein 3-4 tuntia illassa. Joskus hän torkahti hetkeksi, mutta huuto jatkui vain uudestaan. Se oli todella raskasta aikaa! Se tunne kun et voi auttaa mitenkään! Kokeilimme antaa maitoa, keinuttelimme, työntelimme vaunuissa, kantelimme sylissä, lauloimme, jne. Mikään ei vaan auttanut. Ainut mikä tuntui helpottavan loppujen lopuksi nukahtamista, oli syli ja kantaminen ympäri asuntoa. Käsivarret kipeinä kävelimme pitkin pimeää asuntoa makuuhuoneesta olohuoneeseen sieltä ympäri keittiöön ja eteisen kautta makkariin. Sama toisinpäin. Aivan rättiväsyneinä koko perhe. Koirat mukaan lukien :D
Jännä sinällään että neiti on kuitenkin aina nukkunut hyvät yöunet ;P Ehkäpä nuo ilta itkut väsyttivät murun ja sieltä on peräisin hyvä unirytmi?

Itkuja kesti 2,5 kk. Itkettiin iltaisin ja osa päivistäkin oli todella itkuisia. Käytin tyttöä jo lääkärissäkin, mutta eihän minua otettu tosissaan sillä olin ollut äiti vasta hetken ja vauvat vaan itkee. Ymmärsin sen kyllä, mutta olin aivan rättiväsynyt ja lääkäriin lähteminen oli ollut suuren kynnyksen takana. Jouduin puremaan hammasta etten olisi purskahtanut itkuun jo ennen autoon pääsyä.

Kokeilimme antaa monia eri korvikkeita. Mikään ei tuntunut auttavan ja neuvolatädin ohjeena oli yrittää jaksaa, sillä koliikkiahan tämä todennäköisesti olisi ja loppuisi kuin seinään viimeistään 3kk iässä. Onneksi loppuivat sanon minä!!! Totta kai pienen lapsen kanssa tulee jatkuvasti vastaan uusia haasteita ja unettomia öitä, mutta kyllä tuo alku oli sellainen, että veikkaan ettemme ihan pienestä säiky!!

Joten pitkän kaavan mukaan vastaus otsikon kysymykseen: En ole ollenkaan varma jaksaisinko toista samanmoista vauva aikaa, ainakaan ihan heti. En kuitenkaan sano "ei koskaan".

Millaisia vastoinkäymisiä teillä oli vauva aikana?
Entä onko sisarusten vauva-ajoilla ollut suuria eroja?

- Ninni -

Neiti 9kk

Ensiksi haluan toivottaa teidät sydämelisesti tervetulleiksi seuraamaan blogiani! 

Toivottavasti viihdytte! :)

Meidän maailman napa esittäytyy:

Nuppu on jo ylittänyt 9 kuukauden rajapyykin, hän on oppinut alkukankeuden jälkeen "konttaamaan" hyvin omalla erikoisella tyylillään. Hän on luonteeltaan hyvin sosiaalinen, joskin alkuun hieman hiljainen. Höpöttely alkaa kuitenkin kun alku hermoilusta on  päästy. Nuppu höpöttelee omilla äännähtelyillään, kuten "mäm mäm mää" ja "ätäh, äthä", jonka luulen tarkoittavan äitiä. Myös "iti itih" alkaa tulla jo aika sujuvasti, mistä isimies on tietenkin innoissaan. Neiti on perheemme esikoinen, joten hän saa jakamattoman huomion ja tämän takia hän omaa myös näyttelijän lahjat. Jos vaikkapa muksahdetaan kontalta mahalleen naama vääntyy mutruun ja alkaa "itkustaminen". Kun neidin menee nostamaan syliin nousee hymy korviin.

Tällä hetkellä neidin arvojärjestyksessä äiti on nro 1 ja isi tulee sitten kakkosena. Katsotaanpa vain, niin tämäkin järjestys heittää jossakin vaiheessa härän pyllyä. Otan salaa tästä ajasta kaiken irti sillä nyt hän on vielä äitin pieni prinsessa <3

Yöt neiti nukkuu pitkälti niin, että nukkumaan mennään klo 20 omaan huoneeseen (hän siiryi omaan huoneeseen nukkumaan 8kk ikäisenä). Annamme vielä yömaidon klo 22. Neiti herää, vaihdellen klo 5-6.30 välillä, ja haemme hänet väliimme vielä nukkumaan tai vain pötköttelemään. Päivällä nukutaan vielä kahdet päiväunet. Yleensä unet kestää 30min-2h. Kokonaisuudessaan unta vuorkaudessa taitaa tulla likemmäksi 13h :)

N siis osaa nyt:

• Kontata

• Nousta seisomaan tukea vasten

• Sormiruokailla vesimelonia, maissinaksuja, leivänmuruja jne.

• Juoda pillillä

• Istua potalla

• Vilkuttaa

• Taputtaa muutamia kertoja

Onko teillä saman ikäsiä pikkuisia?  Miten teillä nukutaan?

- Ninni-