Meinasin jo kirjoittaa postauksen meidän kamalasta riiviöstä, mutta tänään on ollut niin ihana päivä, että se jääköön tuonnemmaksi. Oon ihan rakastunut tuohon muksuun, vaikka välillä hermoja raastaa kun mitään ei todellakaan kuunneella/uskota/tajuta... Mutta voi että...hän on oppinut halaamaan takaisin, ja se sulattaa äidin sydämmen pahimmastakin jäästä <3 Voiko olla mitään ihanampaa kuin se kun oma lapsi painautuu olkapäähän? Aww...
Tää oli pikainen postaus siitä miten mun mielestä elämän pienet hetket on vaan niitä parhaimpia<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit! :)