Kuinka tärkeää on isin ja äidin yhteinen aika?

Näin yhden lapsen tuoreena äitinä sanoisin ettei se oikeastaan ole kovin tärkeää minulle. Elän varmaankin vielä siinä vaalenpunaisessa vauvavuoden kuplassa ja tunnen että ainakin tällä hetkellä pidän pientä tyttöäni maailmani napana. En juurikaan kaipaa elämääni mieheni kanssa kaksin (paitsi ohimenevän hetken silloin kun Känkkäränkkä on ollut koko päivän kylässä, huoh). Tunsin jo silloin että elämästämme puuttuu jotakin ja nyt perheemme on kokonainen. Isimiehestä kun en oikein ota selvää kaipaako hän joskus aikaamme kaksin...tai ehkä ihan jopa yksin? ;)

Nykyisin kun rauhallista aikaa jää esimerkiksi illalla muutama tunti sen jälkeen kun Nuppu on laitettu unille otamme usein molemmat omaa aikaa ja käytämme sen niinkuin tunnemme itse parhaaksi. Näin saamme ladattua akkuja taas seuraavaan päivään :) En siis oikeastaan kaipaa kahden keskisiä viikonloppuja tai matkoja tai mitään sellaista (tosin meillä yhteisiä vuosia ennen lasta oli 6 ). Olemme tainneet tämän melkein 10 kk aikana käydä ilman Nuppua kahdestaan kerran syömässä ja kerran elokuvissa. Jotenkin kuvittelin silloin että se tuntuisi jotenkin tosi hyvältä olla kahdestaan jne. No ehkä, mutta ei sitten kuitenkaan? Ihan kuin jotain puuttuisi. (Oonkohan liian kiintyny meidän kultaan?). Enemmänkin olen iloinen niistä hetkistä kun olemme koko perhe yhtä aikaa pöydän ääressä tai leikkikentällä hiekkalaatikolla tekemässä hiekkakakkuja tai mitä vaan mitä tehdään koko konkka ronkka :)

En nyt kuitenkaan tarkoita ettenkö ymmärtäisi niitä pariskuntia jotka ottavat kahden keskistä aikaa ja käyvät elokuvussa tai illanvietoissa. En pidä sitä mitenkään huonona ajatuksena, vaan erittäin hyvänä jos se on tapa jolla arki maistuu taas hieman paremmalta. Ja ehkä jos lapsia on vieläpä useampia ja oma aika on jo muutenkin kortilla :)

 Silloin tällöin tulee itselle niitä hetkiä kun kaipaa ihka omaa aikaa joko yksin tai kavereiden kanssa. Niitäkin hetkiä on mulla hyvin vähän ja nekin on suhteellisen helppoa järjestää kun meitä vanhempia on kuitenkin kaksi tässä perheessä.  Olen sinällään hyvin onnekas.

Ehkä tulen tulevaisuudessa kaipaamaan pariskunta aikaa tai sitten en. Se jää nähtäväksi :)

Tuntuuko teistä että tarvitsette aikaa pariskuntana? Jos niin onko sitä vaikeaa järjestää? :)

-Ninni-