Meidän pikku myy oli tänään ensimmäistä kertaa hoidossa, aivan itsekseen! Me kävimme eilen tutustumassa kunnolla paikkaan ja hoitajaan, ja kaikki vaikutti aivan ihanalta. Nuppu pääsi perhepäivähoitajalle aivan isänsä työpaikan lähelle, joten tarvittaessa isimies on käden ulottuvilla. Nupun lisäksi hoidossa on kaksi tyttöä ja parin viikon päästä myös 5v poika. Lisäksi hoitajalla on itsellään jo kouluikäiset pojat. Olin yllätynyt siitä, kuinka innoissaan pojatkin ottivat meidän neidin vastaan. Rakensivat hänelle heti palikoista torneja jne. Suloiset<3
Tänään klo 8 hoitotäti oli ovenraossa jo odottamassa meitä. Otin tytöltä kengät pois ja hän uteliaasti jo katseli olohuoneen suuntaan, jossa muisti siis lelujen olleen edellisenä päivänä. Hoitaja otti tytön syliin ja molemmat vaikuttivat hyvin rauhallisilta. Vilkutin ja kerroin tulevani ruuan jälkeen hakemaan. Sitten vaan ovesta ulos. Ihmettelin, että voiko tämä oikeasti olla näin helppoa?! Tyttö jäi sinne tyytyväisenä ja rauhallisena. Ei huutoa, kiukkuamista tai lahkeessa roikkumista? Vaikka itkuja ei tullut, oli mulla silti vähän haikea olo. Minun vauva♡ Tuntui hassulta kävellä yksin kotiin, mutta toisaalta nautin niistä muutamista tunneista, kun sain tehdä kotitöitä aivan yksinäni.
Kun menin hakemaan tyttöä ruuan jälkeen, minua vastassa oli edelleen hyväntuulinen pieni tyttö, joka loi minuun katseen: "nytkö sinä jo tulit" :D Mielellään hän silti tuli syliini ja lähti kotiin. En voisi olla tyytyväisempi hoitajaan ja hoitopaikkaan. Raskas kivi vierähti sydämeltäni. Meillä asuukin todella reipas, utelias ja luottavainen tyttö. Ollaan me kai jotakin tehty oikein, vai? :D
Muokattu jälkeenpäin:
Unohtuipa taas kirjoittaa siitä, miksi olin kotona ja lapseni hoidossa... Kun haimme hoitopaikkaa Nupulle joskus maaliskuulla, en ollut vielä varma töihin paluu päivästäni ja hain sen varman mukaan, eli kuun alusta. Kun selvisi että oikea päivä olisi vasta 17.elokuuta ajattelimme että toisaalta näin vuoden tauon jälkeen miun olisi sama mennä töihin viikkoa tai kahta ennakkoon ja eipä sillä suuri merkitys varmaankaan ollut tytöllekään. Jonkin aikaa pyörittelin jo ajatusta töihin paluusta heti kuun alkuun, mutta hoitotäti kannatti ajatusta, että pitäisimme ensimmäisen viikon tytölle lyhyempän "harjoitusviikkona". Kun hän on niin pienikin. Mulle se sopi mainiosti ja olemmekin saaneet loistavan tilaisuuden aloittaa päivähoito pehmeästi. Ja niinkuin yllä kirjoitin, tämä menee näin kuin unelma. Nyt saan talvelle säästettyä yhden kesälomaviikon, jonka saan viettää Nupun kanssa nauttien lumesta ja pulkkamäestä jne.
Hassulta olisi tuntunut eräänä aamuna tyrkätä lapsi tuntemattomalle ihmiselle ja toivottaa onnea...? Mulla itselläkin on paljon helpompi olla ja keskittyä työn tekoon kun tiedän hoitopaikan olevan kiva Nupunkin mielestä.
Onkohan siellä ruudun sillä puolella juuri päivähoitonsa aloittaneita? O.o
-Ninni ja Nuppu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit! :)